Viikonloppu

Ensimmäinen “oikea” viikonloppu takana. Viimeviikonloppu meni lähinnä tänne asettumisessa ja tavaroiden järjestelemisessä. Nyt oli enemmän aikaa ja energiaa oikeasti tehdäkin jotain. Tutustuimme kahteen brasilialaiseen tyttöön Gender, Health and Health Care kurssilla torstaina ja vaihdoimme numeroita ja sovimme, että menemme heidän kanssa Lauantaina viettämään iltaa. Suunitelma oli mennä koulun järjestämään karaokeiltaan ja sieltä johonkin pubiin. Tämän viikon viimeinen koulupäivä oli tosiaan torstaina edellä mainitun kurssin muodossa. Tämä kurssi koostuu eri opettajien luennoista liittyen naisten ja miesten terveyteen. Vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta kurssilta tämäkin. Paljon on esseen kirjoittamista luvassa ääk. Oli ihanaa, kun tälläkertaa opettaja puhui ihan “normaalia” brittienglantia eikä skottia. Kuunteleminen ei tuottanut niin kovia tuskia.

Torstai iltana olin niin väsynyt koulun jälkeen, että nukuin melkeinpä koko illan. Sain tehtyä kuitenkin esseille omat tiedostonsa. Nyt on vähän helpompi aloittaa kirjoittaminen, kun inspiraatio iskee. Olen miettinyt, että olisikohan kirjoittaminen helpompaa siten, että ensin kirjoittaisi suomeksi, jonka jälkeen lähtisi kääntämään tekstiä englanniksi. Vai tekeekö siinä tuplatyön…?  Perjantaina aamulenkki ja illalla kiertelemään

kaupunkia. Törmättiin kaupungilla  Mohammediin, joka oli ystävällisesti tarjonnut kyydin kämpille ekana päivänä. Mohammed liittyi seuraamme ja hengailtiin vähän aikaa kaupungilla ja käytiin pizzalla.

Lauantaina nukuin pitkään ja kävin pienellä lenkillä. Illalla oli sovittu tapaaminen brasilialaisten tyttöjen kanssa karaokepaikkaan koululle. Mentiin Juhan kanssa paikanpäälle, mutta huomasimme että paikka, jossa karaoken piti olla olikin kiinni. Päätimme lähteä Pubiin istuskelemaan ja lähetimme brasilialaisille viestin, missä olemme. Pubissa oli aikapaljon porukkaa ja kauhea meteli. Telkkarista tuli jalkapalloa, mitä moni oli tullut katsomaan. Pian brasilialaiset kaverimme liittyi seuraan ja toivat mukanaan lauman lisää brasilialaisia! Tänne Leicesteriin tulee kuulemma paljon opiskelijoita Brasiliasta, koska heidän on helppo päästä tänne paikallisen vaihto-ohjelman kautta. Yliopiston asuntoloissa on kuulemma yksi asuntola täynnä brasilialaisia, missä nämäkin asuvat. Mukavaa porukkaa ja heillä on oikein hyvä englanninkielen taito. Istuskeltiin ja juteltiin kulttuuriemme ja maiden eroista. Naureskelimme myös sille, miten eri tapa meillä on esitellä itsemme. Brasilialaiset halaavat ja saattavat antaa postipusuja, oli kyseessä tuttu tai tuntematon ihminen. Me suomalaiset tietenkin olemme tottuneet vain kättelyyn. Siksi ensikohtaaminen tämän brasilialaislauman kanssa oli vähän erikoinen, kun kukaan ei ollut selvillä, että kätelläkkö vai halatakko. Kerroin, että suomessa halitaan vasta sitten, kun ollaan tavattu muutamia kertoja ja oikeasti tunnetaan ihminen. Pelasimme Suomi vs Brasilia Pool ottelun. Otettiin aika pahasti turpiin Juhan kanssa. Sovittiin, että otetaan revanssi jokupäivä. Pitää alkaa treenaamaan! Illan päätteeksi lähdimme halien saattelemana omiin suuntiimme ja sovittiin, että tehdään jotain kivaa yhdessä seuraavalla viikolla. Yöllä oli täälläkin ehkä vähän jopa pakkasta. Tuntui kotoisalta tallustella illalla pitkin katuja pikku pakkasessa.

Tämä päivä on mennyt siivoillessa. Huomenna ohjelmassa on tapaaminen opettaja Maryn kanssa, joka auttoi meidät opiskelujen alkuun. Tarkoitus on jutella siitä, miten on opinnot ja eläminen täällä lähtenyt käyntiin. Muutama kysymys onkin jo valmiina takataskussa opintoihin liittyen. Sitten ajattelin käydä ostamassa yliopiston vapaa-ajan keskukseen käyttöoikeuden. Siellä on kuntosali, ryhmäliikuntatunteja, uima-allas, sauna, kiipeilyseinä ja palloiluhalli. Sitten pääsee tekemään muutakin, kun lenkkeilemään. Huomenna on tarkoitus mennä myös pesemään pyykkiä läheiseen pesulaan. Saa nähä, millaisina pyykit tulee ulos koneesta.

Välllä on ollut vähän koti-ikävää, mutta skypettely ja viestittely auttaa. Mulle on tulossa myös paljon vieraita Helmikuussa, jee!  Täällä kämpillä on myös kämppiksistä seuraa ja tietysti pikku Nasu-koirasta, joka tälläkin hetkellä makoilee sylissä lämmittämässä! Kävin äsken ostamassa pikkukaupasta herkkuja ja myyjä tokaisi, että ulkona on aika viileä. Sanoin, että olen suomesta, että ei tunnu missään. Myyjä kysyi monta kertaa, että “seriously, from Finland?” jonka jälkeen tuijotti pitkään ja tokaisi, ettei ole koskaan aikaisemmin nähnyt suomalaista. Noh nytpähän tietää miltä suomalaiset näyttää 😀

Nyt joku leffa pyörimään ja valmistautumaan uuteen viikkoon! Tässä vielä pari kuvaa:

Tällä mä käyn koulua. Yksi yliopiston rakennuksista, jossa mulla on Skottimiehen luentoja.

Tällä mä käyn koulua. Yksi yliopiston rakennuksista, jossa mulla on Skottimiehen luentoja.

Nasu-koira sylissä auttamassa koulutehtävissä.

Nasu-koira sylissä auttamassa koulutehtävissä.

 

Surrrrr

Päässä surisee! Tänään oli kokopäivä The Self In Context kurssia ja luentoa oli pitämässä skotti Chris! Aivot joutui aika koetukselle kun kuunneltiin 10-17 Chrisin juttuja eri teorioista, kuolemantuomiosta, luokkayhteiskunnasta jne.. Ryhmä, jonka kanssa käydään kyseistä kurssia vaikutti tosi mukavalta. Ryhmässä on 25 opiskelijaa meidät mukaan lukien ja kaikki otti meidät kyllä hyvin vastaan.

Ihmiset on täällä tosi ystävällisiä ja esimerkiksi opettajat ovat lähetelleet joka päivä sähköpostia, että onhan kaikki hyvin. Täällä on turvallinen olo siitä, että kaikesta voi kysyä ja aina saa apua. Suomalaisiin verrattuna brittiopiskelijat ovat varmaan luontaisesti enemmän avoimia ja vastaanottavaisempia. Ihmiset ovat oikeasti kiinnostuneita ja uskaltavat näyttää sen. Välillä se tuntuu vähän hassulta, koska Suomessa ei olla totuttu small talkingiin tai muutenkaan kauheasti jutella ylimääräistä. Itse kyllä tykkään tästä, että ei tarvitse tuppisuuna istuskella.

Luennoilla on myös aika erilaista, kun mihin on tottunut. Opettajalla oli PowerPoint esitys heijastettuna seinälle, mutta ei juurikaan käyttänyt sitä, koska keskustelu saattoi ajautua täysin ohi aiheen. Se tuntui olevan myös ihan hyväksyttävää. Luentomateriaalit saadaan täällä nähtäviksi ennen luentopäivää ja opettajat olettaa, että opiskelija tutustuu siihen etukäteen. Luennolla opettaja puhui aika paljon (tämänpäivän luennoitsija Chris on kyllä muutenkin kova puhumaan ja innostuu aikalailla esittämään omia näkemyksiään Englantilaisen yhteiskunnan toimimattomuudesta) ja välillä antoi opiskelijoille kysymyksiä, joiden avulla käytiin yhteistä keskustelua. Opiskelijat olivat hyvin aktiivisia ja hiljaisia hetkiä ei ollut… Välillä tuntui, että on mahdotonta saada puheenvuoroa, koska täällä on normaalia että ihmiset puhuvat toistensa päälle ja äänekkäin saa huomion. Suomessa luennoilla on aikapaljon tilaa puheenvuoroille ;). Opiskelijat kävivät välillä kiivastakin väittelyä asioista ja mielipiteitä ilmaistiin terävästi, mutta hyvin perustein. On hienoa, että täällä pystytään olemaan eri mieltä asioista ilman, että loukkaannutaan tai loukataan toisia. Yksi teema aiheutti kiivasta väittelyä, kun Chris kysyi meiltä, että moni vuotiaana lapset menevät kouluun Suomessa. Vastasimme, että sinä vuonna, kun täyttää seitsemän. Britti opiskelijat olivat ihan ihmeissään, koska täällähän koulu aloitetaan jo 4-5 vuotiaina. Yksi opiskelija kertoi, että hänen lapsensa on 2-vuotias ja olisi jo valmis kouluun, koska hän on nyt jo niin älykäs ja taitava…

Huomenna alkaa Gender, health and health care kurssi, jonka luentomateriaaliin tutustuin tuossa jo vähäsen. Tiedossa on ainakin puhetta feminismistä ja miesten terveydestä.. Sitä on 9-12, jonka jälkeen alkaakin viikonloppu! Jee!

Nyt pari kuvaa matkanarrelta

Täällä mä asun. :)

Täällä mä asun. 🙂

Leicester market. Vähän huono kuva, mutta keskustassa on tämmönen ihana tori, josta saa tuoreita hedelmiä ja vihaneksia ja kaikkea krääsää.

Leicester market. Vähän huono kuva, mutta keskustassa on tämmönen ihana tori, josta saa tuoreita hedelmiä ja vihaneksia ja kaikkea krääsää.

No nyt alkoi tämä kone taas temppuilemaan. Enskerralla lisää! 🙂

 

Ensimmäinen koulupäivä

Tänään alkoi koulu.. Aamulla jännitti aika paljon, mutta eipähän voinut jättää menemättä. Ensin tavattiin Health Care opintojen lehtori Mary. Hän vaikutti oikein mukavalta ja toivotti meidän innoissaan tervetulleiksi. Mary auttoi meitä rekisteröitymisessä yliopistolle ja vielä tämän viikon aikana pitäisi saapua opiskelijakortit, joilla pääsee kulkemaan esim. kirjastoon mihin aikaan tahansa.

Seuraavaksi tapasimme Youth Work- lehtorin, Christoferin, joka osoittautui skottilaiseksi ja tyypin aksentista oli melkein mahdotonta saada selvää. Välillä oli huuli pyöreänä, että mitähän se selittää. Kovasti tuli juttua mieheltä — puolet meni minulta ohi. No hän kyllä välillä ymmärsi rauhoittua ja selittää asiat uudelleen hitaammin. Christofer kertoi, että kaikki paikallisetkaan ei saa hänen puheestaan aina selvää, mikä lohdutti hieman. Juteltiin kurssien sisällöstä, jonka jälkeen Christofer tarjosi meille kahvit! Tämän jälkeen liityimme yhden opiskelijapienryhmän joukkoon, jossa meidän on tarkoitus kulkea koko kevät. Ryhmä tekee tutkimusta maahanmuuttoon liittyen ja meidän tehtävä on olla osa ryhmää ja käyttää tutkimusta hyväksi toisessa moduulissa. Tämä ryhmä koostui kolmesta afrikkalaistaustaisesta tytöstä ja yhdestä brittitytöstä. Mukavia tyyppejä ja ottivat meidät kyllä hyvin mukaan ryhmäänsä. Kävimme syömässä tyttöjen kanssa kampuksen ruokalassa. Ruokalassa on erilaisia tiskejä, joissa on tarjolla muunmuassa fish and chipsejä ja burrittoja. Terveellistä… Ruuasta ei saa myöskään erillistä opiskelija-alennusta. Hintaa annoksilla näytti olevan 3-5£.

Ruuan jälkeen jatkoimme vielä tutkimustyötä, mutta meidän täytyi lähteä vähän aikaisemmin jo seuraavaan paikkaan. Seuraava luento oli jälleen Christoferia – eli nuorisotyötä ja hän piti meille puheen siitä, mitä muut kurssilla olevat ovat opiskelleet viime syksyn aikana. Puhe oli vissiin tekijöistä, jotka vaikuttavat ihmisen minäkuvaan, erilaisista teorioista kuten Carl Marxin teorioista ja ohjeita esseiden kirjoittamiseen. Ehkä…

Olipa kyllä aikamoinen päivä. Yllätyin siitä, miten hyvin paikallisten puheesta saa selvää — Christoferia lukuunottamatta. Yllätyin myös, että itse pystyin sönkkäämään ajatuksiani ulos ymmärrettävästi englanniksi. Marykin kehui meidän englannin kielen taitoa. Aika paljon on tiedossa esseiden kirjoittamista ja raportointia, mikä vähän jännittää koska siihen saa varmaan aika paljon kulumaan aikaa. Suomeksikin kirjoittaminen tuottaa välillä kovia tuskia. Toisaalta näillänäkymin meillä on koulua vain ma, ke ja to, joten aikaa on kirjoittelullekin.

Koulun jälkeen kävin pyörähtämässä keskustassa ja ostamassa lenkkitakin, joka oli jäänyt suomeen eli en siis eilen päässytkään lenkille.. Kävin illalla juoksemassa vieressä kulkevaa pyöräilytietä ja kyllä siitä ihan hyvän lenkin sai aikaiseksi. Huomenna valoisaan aikaan ehkä käyn tekemässä uusia lenkkeilyreittilöytöjä. Huomenna meille pidetään kirjaston esittelykierros klo 10. Muuten onkin vapaata. Jee! En vieläkään laita kuvia, kun niiden lisäämisessä näyttäisi olevan joku ongelma, eikä nyt ole energiaa ratkaista sitä.. Syssymmällä sitte..

Terkkuja!

 

 

 

 

Perillä!

Noniin täällä ollaan ja vihdoin sain kirjoittelunkin aluilleen. Tänään on mun toinen kokonainen päivä täällä Leicesterissä ja huomenna alkaa koulu! Tarkoitus olisi kevään aikana suoritta kolme kurssimoduulia:

  • The Self in Context
  • Youth and community work negotiated module
  • Gender, Health and Health care

Kaksi ensimmäistä kuuluu Youth Work and Community Developing kokonaisuuteen ja kolmas on sitten Nursing puolelta. Yritettiin saada moduuleja sosiaalityön opinnoista, mutta siellä olisi ollut tarjolla vain tutkimusosaamista tai lakiopintoja, niin saatiin onneksi sumplittua nämä mielenkiintoisemmat kurssit meille. Samalta luokalta Suomesta lähti Juha myös tänne ja opiskellaan samoja moduuleja.

Hakuprosessista senverran, että se ei ollut todellakaan helppo. Keväällä täytyi hakea ensin koulun sisäisessä haussa vaihto-opiskelupaikkaa. Se oli oikeastaan aika helppoa, täytyi vaan kirjoittaa itsestään pieni esittely englanniksi ja miksi haluaisi vaihtoon. Sen jälkeen varmistui paikka ja alkoi hakeminen kohde yliopistoon. Siihen piti laittaa kaikkien henkilötietojen lisäksi tietoja edellisistä koulutuksista sekä työkokemus. Liitteiksi piti hankkia kaksi suosittelukirjettä, työtodistukset ja opintosuoritusote. Kun tämä hakemushässäkkä oli lähetetty yliopistolle alkoi odottelu. Odotella saikin aika kauan ja lopulta kurssien valintakaan ei osoittautunut kaikista yksinkertaisemmaksi hommaksi. Valittiin kurssit sähköpostin välityksellä yliopiston opettajien kanssa. Se oli aikamoista säätöä, koska nettisivuilla näkyvät moduulit eivät välttämättä olleet ajantasalla. Lopulta kurssit saatiin valittua ja sähköpostiketju sai onnellisen lopetuksen.

Matka tänne alkoi siis perjantaina 3.1.2014. Lento lähti aamulla klo 6.55 eli aika aikainen lähtö oli kentälle. Onneksi sain hovikuljetuksen kotoa kentälle. Kiitos Petteri <3. Lennolla oli yksi vaihto Tukholmassa, jossa aika kuluikin lähinnä nukkuessa edellisen viikon univelkoja pois. Myös jatkolento Tukholma-Lontoo välillä meni nukkuessa. Lento saapui Lontoon Gatwickiin, josta matka jatkui Bussilla kohti Lontoon keskustaa ja sieltä bussin vaihdon kautta Leicesteriin. Bussilla matkustaminen kesti pidempään, kuin junalla, mutta tuli huomattavasti halvemmaksi. Leicesterissä olimme paikallista aikaa 18.35. Juha lähti etsimään omaa vuokrakämppäänsä ja minä jäin odottelemaan oman kämppisteni soittoa, että he ovat omasta reissusta kotona ja voisin liittyä seuraan. Siinä olikin hyvin aikaa käydä kaupassa ja katsella vähän Leicesterin meininkiä.

Olin kävelemässä takaisin bussiasemalle, josta olin ajatellut ottaa taksin kämpille, kun auto pysähtyy minun kohdalle ja miehen ääni kysyy että onko minulla kaikki ok? Suomalaiseen tapaan vähän ihmettelin ja vastasin vaan, että joojoo kaikki ok ja jatkoin kävelyä. Mies rupesi siinä juttelemaan ja kyseli matkatavaroistani ja mihin olen menossa. Siinä hetken juteltuamme huomasin kaverin olevan ihan mukavan oloinen ja hyppäsin kaatosateelta suojaan tämän autoon. Hän esitteli itsensä Mohammediksi. Hän tarjoutui ystävällisesti viemään minut kämpille enkä kieltäytynyt. Tässäpä sen huomasi heti, miten ystävällisiä ja avuliaita ihmisiä voi sattua matkanvarrelle! Tietenkin pitää muistaa olla myös varovainen.. Pääsin siis turvallisesti perille, kämppä on tosi kiva rivitaloasunto ja kämppikset kanssa mukavia! Täällä on seurana myös pikkuinen Nasu-koira. Kämppispariskunta on siis vuokrannut itselleen tämmöisen aika ison rivitalon ja täällä oli yksi huone ylimääräisenä ja kaverilta kuulin tästä mahollisuudesta ja olen kyllä oikein tyytyväinen tähän ratkaisuun!

Lauantaina käytiin vähän tutustumassa kaupunkiin ja yliopiston kampukseen niin osataan maanantaina mennä oikeaan paikkaan. Vaikuttaa suht selkeältä. Tänään ajattelin käydä lenkillä ja valmistautua huomiseen koulupäivään, jännittää!

Ensikerralla koitan lisäillä vähän kuvia. Haleja ja Pusuja!